Käykää ihmeessä lukemassa kahden rautaisen ja aivan mahtavan naisen
blogeja. Tämän aamun Hesaria selaillessani annoin itseni
sivistyä lukemalla artikkelin liittyen 94-vuotiaaseen bloggaajaan Irma Holmiin (Helsingin Sanomat, Ulkomaat, B1).
Irma on Ruotsin
toiseksi vanhin bloggaaja, ja toinen supernainen on 100-vuotias Dagny Carlsson. Mahtavaa, kyllä tässä nuoremmat kalpenevat!
Naiset kirjoittavat elämästään ja ajatuksistaan muun muassa siitä, miltä arki
tuntuu vanhusten palvelutalossa Ruotsissa. Naiset siis asuvat palvelutaloissa, joita
kodeiksikin kutsutaan, vaikka Irma toteaa Hesarin jutussa, ettei palvelutalon
sohva ole kotisohva, se on VAIN sohva. Palvelutalo ei ole koti, Irma painottaa,
eikä tähän kodiksi
tituleeratun paikanvalintaa voi oikeastaan vaikuttaa.
Jos elämän alkupäässä
ihminen on vailla aitoja valinnanmahdollisuuksia, ja ihmisen asioita hallinnoi
joku toinen, niin näin käynee myös ”elämän ehtoo puolella”, kuten runollisesti
elämän loppupäätä kutsutaan. Miksi? Mihin katoaa itsemääräämisoikeus ja milloin
meistä taas tulee hallintaoikeutemme menettäneitä? Tässä vaiheessa omaa elämää ajatus
kieltämättä kylmää! Lippu korkealle Irma ja Dagny, me
kuulemme teidän äänenne ja me haluammekin kuulla.
Se on kiva kuulla että tämän ikäiset ihmiset antavat äänessä kuuulua modernilla tavalla.
VastaaPoistaKyllä, ja tämä kehitys varmasti jatkuu ajan myötä. Enpähän minäkään ajatellut kiikkustuolilla blogia hylätä...tai mikä sitten onkaan silloin (kaukana)tulevaisuudessa omien ajatusten välittämisen tapa.
VastaaPoista