Liikkeellä lähiluonnossa

Matinkylä lokakuussa. Ovesta ulos, kivenheitto etelää kohden ja olen lähimetsässä. Metsästä jälleen kivenheitto eteenpäin ja olen merenrannassa. On tuoksua, on hiekkaa ja puunjuuria jalkojen alla, ja syksyn koko väripaletti. Ravintoa löytyy kaikille aisteille.

Läheltä voi löytyä paljon. Lähiön keskeltä löytyy pala metsää ja meren tuoksua. Valitettavasti lisääntyvät muutokset kaupunkiympäristössä vaikuttavat myös lähiluontoon. Helsingin yliopiston ympäristötieteen laitokselta on tulossa selvitys siitä, mitä menetämme, jos lähiöitä tiivistetään tai alueet, kuten joutomaat, viheralueet tai metsät, täytetään taloilla. Muutosta ei voi estää, mutta merkitystä on myös luontoarvojen menettämisellä.

Tällä retkellä mukaan tulivat lapsi ja kamera. Ensikerralla otan kainaloon myös termoskannun ja voileivät, tietysti voipaperiin käärittynä, ja istun kannonnokkaan. Akkujen lataaminen hyvinkin hektisessä kaupunkiympäristössä, rakennustyömaiden puristuksessa, on tärkeää. Meteli ei tee hyvää, ei keholle eikä mielelle. Tästäkin teemasta löytyy enenevässä määrin tietoa. Terveyshaittoja ei voi siis kiistää.

Kannustuksen sana kaikille kanssakulkijoille: reppu selkään, eväät mukaan, avointa mieltä matkaan. Lähiympäristöstä löytyy vaikka ja mitä. Voi löytää jopa suoranaisia keitaita kiireisen ympäristön keskeltä.