Hidas uudelleenrakastuminen

Joskus on hyvä muistella, miksi rakastaa jotakin. Käy lukaisemassa Saran mietteitä blogikirjoituksesta Hidas uudelleenrakastuminen

Aika ennen valkeaa

Nyt tuntuu siltä, että pitkää pimeää aikaa on kestänyt ihan tarpeeksi. Aamulla asukastalolle tullessa on pimeää ja asukastalolta lähtiessä on pimeää, ja jossain siinä välissä hiukan valo näyttäytyy harmaan pilvimassan siivilöimänä. 

On marraskuu ja marraskuun syvin olemus tuntuu olevan pimeys. Olemme menneet ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, saavuttaaksemme marraskuun ja pimeyden lakipisteen.  Miljoonasade riimittelee, että yksinäisen miehen voi viedä marraskuu. Ja voi se viedä kyllä naisenkin.

Mutta yritetään muistaa, että ei niin synkkää yötä, jota päivä ei voittaisi. Olemme saapumassa joulukuuhun, joka tuo tullessaan valot (vaikkakin keinotekoiset), tuoksut (aina yhtä huumaavat ja mausteiset) sekä sävelet, joissa on hipaisu jotakin toiveikasta ja toki jotakin naiivia, mutta mitäpä siitä. Kun siis tämä pitkä ja kitkerän kumaraksi ryhdin vetävä kuukausi on saatettu loppuun, voimme siirtyä valoisampaan aikaan. Jo nyt hellin itseäni tällä ajatuksella.

Asukastalossa vietämme jokaisena joulukuun arkipäivänä elävää joulukuun kalenteria. Pienesti, mutta lämmöllä, toivoakseni. Syödään kanelisia pipareita ja juodaan glögiä, laulaa luikautetaan, ollaan yhdessä ja pidetään yllä lämpöistä tunnelmaa. Ja yritetään välttää liikaa kiirettä, hiljennetään tahtia ja annetaan kynttilän valon somistaa huoneita. Voi pojat, myös näillä tuokiokuvilla hellin itseäni.

Josko sitä luntakin saisimme piakkoin. Aamun sanomalehden sääennuste ainakin lupaili jotakin sen suuntaista keskiviikoksi. Kerrostaloasukkaana voin olla tästä pelkästään onnellinen. Lumipyry ja mielipuolisen korkeat lumivallit tuntuvat nyt pelkältä luksukselta. Lumesta unelmoidessani en suostu ajattelemaan niitä ei niin käytännöllisiä puolia, joita lumen tuiske saattaa tuoda tullessaan. Tänään unelmoin, koska unelmat antavat nostetta päästä läpi tämän mustaakin mustemman, repsottavan marraskuun.