perjantai 1. maaliskuuta 2013

Pohjolan pitkäikäiset
Luin mielenkiintoisen artikkelin pitkästä iästä ja suhtautumistavoista ikääntymiseen Japanissa ja täällä pohjolassa. Kotimaantoimittaja Päivi Repo (HS 24.2.2013) kirjoittaa Okinawan saaren, erityisesti Ogimin kylän asukkaista.  Odotettu elinikä on tuolla saarella maailman korkein. Okinawan ihme on tunnettu jo 1960-luvulta saakka. Repo tuo esille artikkelissaan, että Okinawalla pitkäikäisyyttä pidetään ylpeyden aiheena ja pohtii, mitä me täällä pohjolassa voisimme oppia tästä.

Todella, mitä voimme oppia? Voimme ainakin oppia sen, että asennoidumme ikääntymiseen jotenkin muutoin kuin taloudellisena rasitteena. Voisimme oppia myös sen, että elämä on elämään aivan viime henkäykseen saakka. Siis todellista elämää, jossa jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä. Voimme oppia, ettei ole sellaista osaa kansasta, jonka tulisi kulkea hiljaisena yöhön, ilman melua itsestään. Sellaista osaa ei vain ole.
Yhteisöllisyys on yksi okinawalaisten salaisuuden ydinosa terveellisen ravinnon ja toimeliaisuuden lisäksi. Kyllähän tästä yhteisöllisyyden voimasta on todistusaineista jo muualtakin. Siis siitä, että ihmisen perusoikeus on kuulua yhteisöön ja olla osa elämää, toimintaa ja toisia ihmisiä. Näin se vaan menee!

Tänään pääsin tervehtimään Asukastalo Kylämajan miestenryhmää, äijäryhmää, kuten he itse kutsuvat ryhmäänsä. Tuntua hyvältä kuulla ja tuntea se yhteisöllisyyden lämmin henkäys, joka tuosta ryhmästä välittyi. Miehet ovat eri-ikäisiä, mutta lähempänä kuitenkin senioriteettiä kuin teinivuosiaan. Iästään huolimatta rusoposkisia ja innostuneita, ja puheliaita. Missä siis luuraavat stereotypian mukaiset puhumattomat miehet?

Nämä miehet pitävät omalla toiminnallaan yllä asukastalon yhteisöä, vahvistavat yhteisöllisyyttä. He jakavat ajatuksiaan ja antavat toisilleen tukea, ja ovat myös toisilleen tärkeitä. Kuten meille muillekin täällä asukastalolla.

Palatakseni okinawalaisiin kanssasisariimme ja -veljiimme. Voimme oppia heiltä paljon, mutta suurin oppi on se, joka tapahtuu asenteissamme. Tiedollisella tasolla tiedämme paljon, mutta mitkä ovat ne asenteet, joka ohjaavat meitä? Tämä on miettimisen arvoista.