Matalat Kynnykset

Vierihoitoa ja mattopyykkiä

Asukastalo Kylämaja on ollut avoinna nyt viikon. Kesälomat ovat takana ja ihmiset latautuneita uuteen kauteen. Näin uskomme.

Lämmin aurinko, mutta myös sateiset päivät, ovat kuluneet nopeasti. Päiviini on mahtunut Kaakkois-Suomessa auringon ihailua, varpaiden työntelyä hiekkaan, torielämää ja läheisten ihmisten äärelle pysähtymistä. Harrastin myös hiukan kotimaan matkailua ja kävin museomatkalla Tampereella Vapriikin Terrakotta-armeija ja Kiinan keisarien aarteet –näyttelyssä. Olipahan mielenkiintoinen ja suositeltava näyttely.

Mutta tokihan kesään kuului myös kirjoja, miten sitä ilman niitä voisi olla, maattopyykkiä ja vastuullista vierihoitoa. Sain näet tärkeän tehtävän ja otin mukaani matkaan Kylämajan kesäkurpitsan ja pikkupaprikan. Nyt kun elämme elokuuta, voin ilokseni todeta kummankin kasvin voivan kohtuullisen hyvin.

Kasvun ihmeen seuraaminen on palkitsevaa ja monella tapaa terapeuttista. Aamuisin lampsin pienelle ryytimaatilkulle ja mittailin pikku kesäkurpitsoja, ja olin onneni kukkuloilla. Ymmärrän hyvin kaupunkilaisten innostuksen viljelyyn ja sadon kasvattamiseen aivan kaupungin sykkeessä. Kädet multaan, kasvuston kasteleminen ja omin käsin kasvatettujen hedelmien ihailu on taivaallinen kokemus.

Jos ei nyt muuta keksi, niin voisi laittaa yrtit vaikkapa keittiön pöydälle ja ihailla ja haistella ja kohta jo maistellakin satoa. Vaikka kuljemme kohti syksyä, ei ole mitään syytä luopua kasvun ihmeistä nauttimisesta.