Matalat Kynnykset

Jaettu ilo
Suvi Aholan väitöskirjassa ”Lukupiirien Suomi – Yhteisöllistä lukemista 149 suomalaisessa lukupiirissä 2009” on lainaus Malla Silfverstolpelta (1782-1861). Silfverstolpe totesi lukupiireistä, että toisten ihmisten kanssa lukeminen tuottaa kaksinkertaisen ilon. Tämä on niin totta edelleen. Ja ajatella, että lukupiirit ovat pitäneet pintansa 1700-luvulta saakka. Mikä loistava innovaatio, kuten nykyään tupataan sanomaan.

Myös meillä täällä Asukastalo Kylämajalla on toiminut lukupiiri keväästä 2012 saakka. Aivan mahtavaa toimintaa. Mikä voisi olla upeampaa, ja ajatelkaa prosessia, löydät kiinnostavan kirjan, uppoudut teokseen, koet matkan, riemullisen tai vähemmän riemullisen tai mitä tahansa, ja sitten tulet yhteen samanhenkisten kanssa ja keskustelet opuksesta. Kokonaisuudessaan kulkemisen arvoinen reissu.

Kylämajan lukupiiriläiset ovat lehahtaneet kesälaitumille niteineen kera lukupäiväkirjojen. Pitkä, lämmin (!) kesä on loistavaa aikaa tehdä syväsukelluksia kirjallisuuden laajaan kenttään. On rikkautta voida napata kirja kainaloon ja painua rannalle tai koivun alle istuskelemaan tai puistonpenkille tai kahvilaan tai kirkon rapuille tai minne tahansa. Avata kirja ja upota sanojen maailmaan. Aivan parasta.

Oma kirjahyllyni, työpöytäni, keittiön työtasoni ja eteisen nurkkani ovat ripoteltuina katsettani odottavilla teoksilla. Uskon saavani mieleenpainuvia hetkiä, jotka voivat parhaimmassa tapauksessa avata uusia näkökulmia ja kenties tarjota ennen kokemattomia ajatusketjuja.

Suunnitelmissani on ainakin tarttua matkakirjoihin (nojatuolimatkailu on kaikkein vaivattomin vaihtoehto, ei hikeä, ei turistiripulia), elämäntaito-oppaisiin (hiukan naureskeltu genre, mutta minä takulla tarvitsen vielä oppia elämäntaidoissa), dekkareihin (aina säilyvä, ikuinen rakkauteni) ja elämänkertoihin (oi, kaikki nuo kiinnostavat tarinat). Mutta, ja painokkaasti mutta, en aio stressaantua siitä, että todennäköisesti osa kirjatorneista jää koskematta.

Aion lukea, sen minkä hyvillä mielillä ehdin, ja sitten aion keskustella lukemastani. Toivottavasti oma lukupiirini (onko kaksi tahi kolme ihmistä jo lukupiiri?), jonka jäsenistö vaihtelee, lentää ja liihottaa tänä kesänä vapaana, hapekkaassa tilassa.

Lukupiireissä on kyse erityisesti yhdessä jakamisesta ja ihmissuhteista, Ahola toteaa. On siis kyse siitä sosiaalisesta puolesta. Ja niinpä kerään kirjani (mieluiten pehmeäkantiset, jotka vääntyvät ja kääntyvät mukavasti käsissä ja mahtuvat vaikka takataskuun, jos sellainen olisi) ja talletan ajatukseni, keitän kahvipannun ja kutsun oman piirini kokoon.

Syksyn tullen kera uusien tarinoiden, voimme sitten kaikki palata tuttuihin tai aivan uusiin lukupiireihin, esimerkiksi omaan, ihanaan Asukastalo Kylämajan Lukupiiriin. Jaetaan taas silloin iloa lukemisen ihanasta seikkailusta - yhdessä.