Matalat Kynnykset

Matalista kynnyksistä.

”Mitä ne on ne kynnykset, sellaiset matalat kynnykset…” soi päässäni J. Karjalaisen sävelien tahtiin. Nyt ei ole kyse sankareista, kuten alkuperäisessä versiossa, mutta jostain ajatuksia herättävästä kuitenkin. Tämän blogin nimi, Matalat Kynnykset, alkoi elämään ajatuksissani viime kesänä. Nimi oli jollain tapaa kuvaava ja kutsuva. Kun blogin perustaminen tuli ajankohtaiseksi, nimi tuli jäädäkseen, ainakin tälle blogille. Se, mitä ja millaisia ideoita tulevaisuus tuo tullessaan, jää nähtäväksi, koska tunnen olevani blogikoukussa. Ja tähän vaivaan ei määrätä lääkkeitä eikä anneta sairauslomia.

Avauskirjoituksen, sen lyhyenlännän, jälkeen kirjoitin luovuudesta. Ehkä hiukan mahtipontisesti, mutta taas kerran päässäni oli tietty aihe, ja sanat kuiskivat, ensin vienosti ja kohta jo häiritsevän vaativasti. Siispä kirjoituksen aiheeksi tuli luovuus. No juu, jotenkin tuntuu, että lähdin takapuoli edellä taistoon ja olisi pitänyt aloittaa ensin askeltamalla yli matalien kynnysten. Toisaalta, ehkä juuri siksi olen niin mielissäni tällä hetkellä blogikirjoittamisesta tyylilajina (onko se tyylilaji?), että mitään ei PIDÄ tehdä ja vapauttaan, sanokaamme luovuuttaan, saa viljellä kohtuullisen rajoituksetta.

Mutta pieni ääni, se kirjoittaja minussa, vinkui ensin hiljaa korvissani ja nyt jo niin äänekkäästi, että antaa tulla vaan. Siispä ajatuksiani matalista kynnyksistä. Älkää nyt kuitenkaan (jos joku tämän lukee siellä bittiäärettömyydessä) odottako loppuun asti höylättyä analyysiä siitä, miten ja milloin ja missä, näitä matalia kynnyksiä esiintyy. Oma mieleni kulkee ajatuksissa, ja myös jokaisena arkipäivänä, porstuan puolelle asukastalo Kylämajan kynnyksen yli. Näkökulmani on siis kohtuullisen rajatusti asukastalo Kylämajassa ja tämän talon henkisissä kynnyksissä. Tämä siksi, että käsillä oleva blogi, jos se teille lukijoille ei ole vielä selvinnyt (oletteko te siellä?), on asukastalo Kylämajan yhden ihmisen ajatuksia peilaava, käytävillä korvat höröllä liikkuneen poimintoja ja ilmapiiriä imeneen ajatuksia. Tuntuu siis luontevalta tarttua tähän näkökulmaan ja pohtia paikan ja ajan dynaamisia liikkeittä juuri kylämajalähtöisesti. Ja todettakoon vielä, että allekirjoittanut, on ottanut tämän tehtävän itselleen kiitollisin riemumielin, mutta Jumalan armosta, koska kirjoittajakoulutusta ei juuri ole. Olkaa siis armollisia te lukijat (haloo, olettehan siellä?).

Mutta nyt, köykäisten aasinsiltojen ja koukeroisten ilmaisujen jälkeen, asiaan.  Mitä ne sitten ovat ne matalat kynnykset? Tutkiskelin omia ajatuksiani ja keskustelin lounaan ääressä rakkaan työtoverini kanssa asiasta, ja ajatustenantennit ovat jotakin myös matkalla poimineet. Monilla kuvaavilla ilmaisuilla voi tarkentaa mistä puhutaan, kun puhutaan matalista kynnyksistä. Voi ajatella, että Kylämaja on tämän sortin kynnyksillä varustettu siksi, että ihminen voi tulla paikalle aikaa varaamatta, ilman sitä SUURTA ASIAA, joka joskus tarvitaan, tullakseen kuulluksi. Ajan viettäminen, välillä jopa yksitoikkoinen arjen seuraaminen, on parasta, mitä ihminen voi toisinaan itselleen saada. Voi tulla inkognito, ikään kuin salaisena agenttina, itsestään haluamansa verran tarjoten, toivoakseni myös ilman paineita. 

Työtoverini taisteluissa  totesi, että olisi ehkä selkiinnyttävää pohtia asiaa siitä näkökulmasta, millaisia matalat kynnykset eivät ainakaan ole. Kyllä, juuri näin. Listalla voisi olla omien kokemusten värittämät yritykset ottaa paikkoja haltuun virastomaisissa komplekseissa ja ne tilanteet, jolloin kohtaamiset ovat, luvalla sanoen, olleet kalseahkoja ja suorastaan töykeitä. Joten siis, onko matalan kynnyksen kupletin juoni se, että fyysinen tila on kodikas, sinut otetaan hyvin vastaan, ja hyvä ei tässä tarkoita vain sitä, että homma tulee hoidetuksi, vaan hyvä on tässä yhteydessä lämminhenkistä, välitöntä ilmapiiriä, ehkäpä jopa iloista. Onko niin, että voimme jopa näyttää olevamme iloisia siitä, että juuri Sinä, tulit paikalle. Juuri Sinut haluamme nähdä, ja parhaassa tapauksessa jopa kohdata. Juuri Sinä olet tervetullut, ja juuri Sinä saat olla osallisena ja osallistua arkeen ja juhlaan tässä yhteisessä paikassa. Muuten tuo arki ja juhla on sanapari, jonka kuiskeen olen alkanut kuulemaan korvissani. Katsotaan kuinka vaativaksi ääni vielä äityy, jos kovin, palaamme asiaan blogin äärellä.

Ja sitten takaisin kynnyksiin. On totta, että matalat kynnykset voi olla monenlaisia. Asukastalo Kylämajan kohdalla usein toistuneina kuvauksina ovat nousseet esille muun muassa ”lämminhenkinen ilmapiiri”, ”välitön, välittävä ilmapiiri”, ”kodikas ilmapiiri”. Pääasiassa tuntuu olevan kyse ilmapiiristä, henkisestä tilasta, jostain ei-käsin kosketeltavasta, mutta taatusti tunnistettavasta. Mitä mieltä Sinä olet (onko sillä ketään?) matalista kynnyksistä? Oletko valmis tulemaan porstuan puolelle?