Matalat Kynnykset

Lähdöistä ja palaamisista

Täällä, pitkän äänettömän kauden jälkeen, on taas Kylämajan blogisti. Menetin ääneni lokakuussa, kuvainnollisesti, ja nyt toivon taas löytäväni sanat. Ne sanat, joilla kuvata asukastalon elämää, ja ehkä myös muutakin elämää.

Olen ollut fyysisesti koko tämän ajan Kylämajassa. Olen työskennellyt arjessa kera muiden kylämajalaisten ja jopa hiukan kirjoitellutkin. Siis hiukan, vain Haloo Kylämaja! –uutiskirjeen verran.

Aikaa on kulunut. Mielenkiintoinen, mutta raskas loppuvuosi 2013, kiireinen kevät 2014 ja tämä kesä, joka on mennyt latautuessa. On ollut iloa, mutta myös surua, lähtöjä ja menetyksiä, uusia alkuja. Elämää —  valoa ja varjoja.

Asukastalolla on jokaisella meistä omat tarinamme, omat polkumme, omat valomme ja varjomme. Ihmisten lähellä oleminen on palkitsevaa, mutta myös vaativaa. Halu antaa hyvää, halu auttaa, halu olla lähellä. Välillä omien voimien kustannuksella. Siksi on hyvä, että voi joskus lähteä ja sitten taas palata.

Istun loman jälkeen työpöytäni ääressä. En edes muista kuinka mones hellepäivä ja –yö on eletty. Haluan nauttia tästä, siitäkin huolimatta, että paita liimautuu selkään ja kesän herkut ovat kiristämässä työhousuja.

Odotan ilolla, jännityksellä, perhosia vatsassani tulevaa syksyä Asukastalo Kylämajassa. Odotan uusia ihmisiä, vanhoja tuttuja ja kohtaamisia. Annan lupauksen itselleni olla enemmän läsnä, nähdä tarkemmin toinen ihminen. Annan myös lupauksen – pidän itsestäni huolta ja yritän olla armollinen, itselleni ja muille.

Ilman huolenpitoa ja armollisuutta voi menettää näkökykynsä ja äänensä. Voi menettää ne sanat, joilla kertoa elämästä. Lupasin paljon, mutta muistuttakaa minua, jos eksyn sivuraiteille.

Olen etuoikeutettu. Sain lähteä ja palata takaisin. Palaa Sinäkin. Nähdään asukastalolla.