Matalat Kynnykset

Lähden seikkailulle

Pakkaan eväskorin, otan mukaan filtin ja hyvän fiiliksen. Jos paistaa aurinko menen merenrannalle tai puistoon tai kallionkoloon. Jos nyt sitten sataa, eväsleipäni eivät kastu, koska laitan filtin olohuoneen lattialle.

Kaadan termarista juoman emalimukiin, rapisutan voipaperit leivän ympäriltä ja olen seikkailulla. Ihan tässä lähellä. En tarvitse muuta.

Jos minulla on onnea, mukanani on ystävä, tuttava, kaveri. Toinen ihminen. Voidaan sitten istua siinä vieretysten tai nokatusten ja katsoa maisemia. Sitä meren iki-iki-ihanaa liikettä, ruohon tupsuja, puiden lehtiä tai sitten sitä olohuoneen seinää.

Tämä seikkailu on kaikki mitä tänään tarvitsen. Pienet eväät, toisen ihmisen, luonnon äänet, kodin rauhan, hiljaisuuden, läheisyyden, kaupungin rullaavan liikkeen. Tämä riittää nyt.

Pieniä seikkailuja ja suuria seikkailijoita näen myös Asukastalo Kylämajassa. Näen lannistumattomuutta, iloa vaikeuksienkin keskellä, toisen ihmisen tukemista, lähellä oloa. Näiden elämän mittaisten, suurien ja pienien seikkailujen, pienien ja suurien seikkailijoiden vuoksi. Siksi minäkin haluan olla täällä. Asukastalo Kylämajassa.